Ihmeellinen kylmeneminen

Nää mun kirjottelut alkavat varmaan vaikuttaa valitukselta, kun sisältävät vain epäonnistumisia. Mutta tarkotus on kertoa kokemuksista ja sinkku kun kerran olen, niin onnistumisista ei montaa juttua ole. Hyvällä mielellä näitä kuitenkin kirjottelen. On tässä osaltaan myös jotain terapeuttista.

Sain viestin tän vuoden puolella todella mukavan oloiselta tytöltä. Vaihdeltiin viestejä ja löydettiin yhteinen huumori aika nopeasti. Jotenkin kaikki natsasi jälleen lupaavasti: jutut, tausta, työ, ikä, elmäntilanne, harrastuneisuus ja ulkonäkö (joka väkisin vaikuttaa, ei voi mitään). Ainoa vähemmän osunu juttu liitty sekin vain harrastuksiin. En olisi pystynyt osallistumaan hänen ykkösjuttuunsa erittäin räväkän hevosallergiani vuoksi. Tämä ei kuulemma ollut show-stopper, joten noin viikon viestittelyn jälkeen päätettiin nähdä.

Ekat tärskyt venyivät myöhään yöhön. Meidän piti käydä kävelyllä tms., mutta jumituttiin samaan paikkaan koko illaksi juttelemaan. Niin, tai vaihdettiin me kerran baaria. Joka tapauksessa oli tosi kivaa ja kun molempien jutut naurattaa molempia, niin hyvältä näyttää :) Sain suukonkin illan päätteksi, kun bussille hänet saattelin!

Seuraavat treffit sovittiin tietty lupaavan alun johdosta aika nopeasti. Päätettiin lähteä pidemmälle kävelylenkille. Nyt sitten joudun minä ottamaan syyt niskoille. En tiedä mikä oli, mutta jotenkin ei vain puhetta normaaliin tapaan tullut. Ei siis huvittanut kauheasti jutella...!? Ihmettelin itsekin miksi. Mun teoria on se, että sillon sattu olemaan vaan sellanen päivä. Siihen kun lisää tämän pusuhuulen halun tulla kommentoiduksi (pidemmällä kaavalla) joka lauseen jälkeen, niin reitti oli selvä. Alas.

Me oltiin kaavailtu vielä jotain pientä aktiviteettia kävelyn päätteeksi, mutta ei mistään oltu täysin sovittu. Mä käytin tilaisuutta hyväksi ja halusin lopettaa tärskyt kävelyn päätyttyä. En varmaan olisi siihen kohteliaisuussyistä edes pystynyt, mutta mua oli ehtinyt alkaa jo ärsyttämään koko homma. Mä harvoin ärsyynnyn. Mitä tapahtui? Edelleen painotan, että hän oli kyllä mukava, mutta jokin meni mun päässä pieleen. Hän soitti mulle seuraavana päivänä ja käytiin asia läpi. Hänen sanoin mussa asuu kaksi eri ihmistä, jotka molemmat hän tapasi. Toinen on avoin ja aurinkoinen ja toinen, noh, hiljanen - ehkä jopa passiivis-agressiivinen. Oli kuulemma myös aistinut, että olin ärsyyntynyt.

Ei mulle ennen ollut noin käynyt. Tuon olis varmaan pystynyt vielä jotenkin pelastamaan, mutta en halunnut edes yrittää. Totesimme yhdessä, ettemme enempää toistemme aikaa tuhlaa ja se oli siinä.

Ja sitten asiaan: Wappua, jeee!!!

Casual Friend

Mä olen tapaillut suomalaisten ihanuuksien lisäksi myös joitakin ulkomaalaisia naisia. Suomalaisia on luonnollisesti helpompi ymmärtää, kun kulttuuri on tuttu ja kielimuuri normaalisti pienempi. Lisäksi pystyy rivienvälistä paremmin (kullttuuriin liityen) lukemaan elämäntilanteen vaikutukset toisen odotuksiin. Ylipäätään odotukset ovat paremmin ennakoitavissa, vaikkei niitä toinen suoraan kertoisikaan.

Mua lähesty kerran ulkomaalaisella treffisivulla nainen, joka oli hyvin lyhytsanainen viestissään. Hän meinasi, että tarvitsee vain miespuolista ystävää ja perinteisiä huijaustapoja noudattaen pyysi laittamaan s-postilla vastauksen semihämärään osoitteeseen. Mä ajattelin, ettei se mitään maksa viesti takaisin laittaa. Vähintäänkin kiinnosti, että mikä mahdollisen goijauksen ydin tuossa tulisi olemaan. Näitä viestejähän saa kaikki miehet ilmaisilla sivustoilla, etenkin itärajan takana asustavilta lähteiltä. Normaalisti kuva on jostain uskomattoman kauniista mallista, joka nyt sit jostain syystä haluaa yhtäkkiä just sut. Nää kusetukset tunnistaa helposti: sen näköiset mimmit eivät lähesty ketään netissä tai oikeastaan yhtään missään.

Ja takaisin asiaan :) Meileissä paljastui, että kyseinen nainen asuu ja on töissä Suomessa, Helsingissä. Sovimme tapaamisen kahvilaan keskustaan ja sinne hän suureksi yllätyksekseni saapui. Olin siis edelleen ollut  aika skeptinen ja suht varma siitä, että "jokin menee vikaan" ja hän tarvitseekin x summan rahaa selvitäkseen tapaamiseen... No joo, turhaa skeptisyyttä ja hyvä tietty niin.

Siitä alkoi meidän kaveruus. Nähtiin välillä ja tehtiin jotain. Joskus laitettiin ruokaa, joskus käytiin leffassa. Oli siinä kieltämättä jotain fyysistä vipinääkin. Aika satunnaista tosin oli näkeminen. Mutta vailla mitään odotuksia tai suuria vaatimuksia. Voi se mennä niinkin. Tosin jonkin verran mietityttää, että mikähän nyt treffi-idean kannalta oli tarkoitus - ehkei mikään. Mutta ei aina tarttekaan olla. Jossain välissä viestit alkoivat kuitenkin menemään aika tunteellisiksi hänen puoleltaan. Tässä tulee sukupuolten väliset erot esille. Mulle oli asia myyty kaveri-statuksella, niin miehenä mä olen siihen siten suhtautunut. Tietysti jos olisin häneen suuremmin syttynyt, niin hyvinhän se olisi mennyt. Mutten jotenkin pystynyt, olin kaveri-kypärä päässä aina hänen kanssaan. Asia piti ottaa esille, koska alkoi tuntumaan siltä, että annan väärää kuvaa, kun vastailen sellaisiin viesteihin. Ja sitten kuihtuivat näkemiset.

Huuma kaukana, mutta jotakin

Mun kaksi viimeistä pitkää suhdetta (kestoltaan 2v ja 6v) ovat molemmat olleet itseäni nuorempien kanssa. Ikäeroa on molemmissa on ollut 6-7 vuotta. Molempia olen tosin pitänyt itseäni aikuisempina ja kypsempinä ihmisinä. Eli mistään setä-efektistä ei mun mielestä ole ollut kyse. Muutenkin olen sitä mieltä, että ainakin tähän asti olen kypsynyt jotenkin hitaammin kuin muut. Mulla ei toistaseksi ole ollut tarvetta lisääntyä tai alkaa katsella asuntolainoja paaluttaen elämän johonkin tiettyyn tilaan. Eipä mulla ole ollut suuria tarpeita biletyksille tai vastaavillekaan. Johtunee siitä, että aina sitä on voinut tehdä - suhteessa ollessa toisen kanssa ja yksin ollessa sitten sinkku-statuksella.

Tämä oli suhteellisen ontuva johdatus yhteen itseäni nuorempaan naiseen, jonka tapasin netin kautta. Hän oli juurikin vastaavan verran itseäni nuorempi, mitä exätkin. Me nähtiin jostain syystä aika monta kertaa, vaikkei suuria tunteita ollutkaan havaittavissa. Ja siis monta kertaa tarkoittaa mun tapauksessa kaikkia yli kahden meneviä tapaamisia. Me päästiin jo siihen vaiheeseen, että kateltiin joku leffakin mun luona - useamman kerran. Sen pitemmälle me ei asioissa menty. Eikä jotenkin ollut hirveitä paineitakaan mennä, ainakaan paljoa. Jotain pientä siinä oli, mutta hyvin pientä. Onkohan nanotunteita olemassa? Jos on, niin sellasia sitten.

Mä en millään päässyt kärryille, mitä hän halusi. Jaksoin kuitenkin yrittää normaalia enemmän, koska jotain viehättävää hänessä oli. Olikohan se nyt se ikä sitten, en usko. Ja aina kun soitin tai viestittelin, niin hänelle sopi - eli kait jotain kiinnostusta myös toisin päin löyty. Ei jengi jaksa aikaansa tuhlata. Jossain vaiheessa kuitenkin kävi vanhanaikaiset, eli en jaksanut minäkään soitella. Siihen se sitten lopahti. Joskus harvoin kyseinen tytär kuitenkin palaa mieleen ja tekisi mieli soittaa ja kysyä vielä, että mitenköhän se nyt noin meni :) Ei kuitenkaan niin paljoa, että oikeasti sen tekisin. Sitä paitsi mä luulen tietäväni, mitä tapahtuisi. Mä ehdottaisin jotain tekemistä ja hän suostuisi. Tuon tapaamisen jälkeen oltaisiin samassa tilassa kuin nyt.

Itse olen 33 ja omanikäisiä on tullut myös nähtyä. Heidän kanssaan on jotenkin suoraviivaisempaa. Tosin usein löytää itsensä suurennuslasin alta, tiukan analysoivan katseen kohteena. Monet ikätoverit suhtautuvat kuitenkin aika terveesti nettideittailuun. Jos osuu niin osuu. Ja jos on kivaa niin nauttii sen aikaa  kun kestää, vaikka se olisikin vain muutaman viikon. Ja tuonhan se isompikin onnistuminen vaatii joka tapauksessa.

Matkaseuraa!

Useilla deittisivustoilla on mahdollisuus määritellä, millaista seuraa on hakemassa. Usein ne on jaoteltu tyyliin avioliitto, ystävyys, romanssi, parisuhde jne. Mä törmäsin jollain sivustolla matkaseura-vaihtoehtoon. En aivan varma ole, mutta melkein väittäisin, että tätä mahdollisuutta tarjotaan aika monellakin sivustolla. Ja moni sen laittaakin yhdeksi mahdollisuudeksi - onhan se jotenkin kiva ajatus. Mutta kuinka moni olisi valmis lähtemään ventovieraan kanssa reissuun? Hostellihuone kun voi alkaa käydä pieneksi jo paremmankin ystävän kanssa.

Riskejä löytyy roppakaupalla, joten tätähän piti kokeilla!

Mä aloin viestitellä uuden tuttavuuden kanssa (nettideittisivuston kautta) ehkä kk sitten ja jotenkin meillä jäi pidemmäksi se viestittelyvaihe. Jossain välissä juttu käänty kesälomasuunnitelmiin ja kerroin omista matkahaaveista. Taisi itseasiassa olla tämä siinä vaiheessa aika tuntematon nainen, joka vitsillä heitti, että lähdetään yhdessä.

Mä jotenkin innostuin. Jos me mennään matkaseura-statuksella ja otetaan vaan iisisti, eikä siis paineilla jonkin suhteen aloittamisen kanssa, niin sehän voisi olla ihan kivaa. Onhan toi parempi kuin yksin lähteä. Sen verran haluttiin varmistella molemmat, että nähtiin kuitenkin ennen kuin oli rahaa millekään lentoyhtiölle siirretty. No me nähtiin ja todettiin (hiljaisesti tahoillamme), että voisihan se reissu "ton" kanssa onnistua. Seuraavaksi me oltiin varattu lennot ja ekan mestan yöpymiset. Ne hoidetaan hostelleissa.

Reissusuunnitelma on kiertelevä, eli meillä on mahdollisuus sitten jatkaa reissua yksin, jos sellainen näyttää parhaimmalta pläniltä jossain vaiheessa. Eli me tosiaan ollaan lähdössä matkaseurana reissuun, heh. Mä olen jotenkin ylpeä itestäni! Ennen reissua muuten tulee olla varmasti aika asialinjalla, ettei nyt sitten kusauta juttua jo ennen sen alkua. Heikko lähteä edes matkaseurana koneeseen, jos on todettu ettei jutut kiinnosta...

Moni tuttava on ihmetelly tätä kuviota ja ratkaisua. "Eiksua pelota yhtää?", "Mitä jos ei homma luista laisinkaan?" Perusidea on se, että muuten mä reissaisin yksin (niinkuin hänkin), mutta nyt tunnen edes jonkun ihmisen koneessa. Ja kuten sanottu, aina voidaan yksin-moodiin palata jos se siihen menee - no problem!

Ja kun kyse on matkaseurasta, niin eihän tää mun deittikuvioita häiritse...kait (?). Toisaalta, nyt kun ajattelee, niin ei varmasti ole mahtavin iskurepliikki kertoa lähtevänsä välimerelle pariksi viikoksi toisen sinkkumimmin kanssa. Vaikka vain matkaseuraksi.

Pilkettä silmäkulmassa

Mahdollisesti on vanhan toistoa, mutta pilkettä kaivataan miesten silmäkulmiin naisten profiileissa. Riittääköhän tuohon silmiin katsominen tai lähinnä se, ettei mies välttele suoraa katsekontaktia? Eli ettei kyräle itekseen, sellaista tuskin kukaan haluaa. Musta tuntuu, että sillä viestitään huomionhalusta. Ja ettei mies ole aneeminen, vaan reipas, liidaava, kekseliäs ja juurikin tuo auliisti huomiota jakava ja naiseen keskittyvä.

Mies saattaa kokea helposti tuon siten, että se ihan oikeasti on pilkettä silmäkulmassa, vilkkusilmä-tyyliin. Osa meistä miehistä ja naisista on luonnostaan tällaisia. Kyseinen pilke säilyy myös muualla kuin romanttisissa koti-illoissa saman viltin alle elokuvan eteen käpertyneinä. Tämä taas on varmasti myrkkyä jo pelkkänä ajatuksena, olipa se flirtti tahdonalaista tai ei.

Oikeanlainen pilke silmäkulmaan ilmestyy lisäksi luonnostaan. Sen harjoittelu on turhaa - tuloksena kaikilla alkuperäistä vielä säälittävämpi versio Dwayne "The Rock" Johnsonin perusilmeestä. Kait se on tosiaan miehelle vain sitä, että katsoo suoraan silmiin ja hymyilee aidosti. Toisaalta, jos pilkettä ei silmäkulmasta löydy, niin eiköhän kyse ole vain siitä, ettei nyt oikein ekat treffit natsaa. Ja jos kemian puutteen ympäröimissä deiteissä pilke kuitenkin säihkyy, niin tukkaan todennäköisesti jossain vaiheessa tulee, olipa kyseessä mies tai nainen.

Mä ihastuin ja lakastuin

Suurin osa treffeistä on ollut yhden tai kahden otoksen mittaisia. Normaalisti en luota omaan arvostelukykyyni niin paljoa, että jättäisin näkyilyn yhteen kertaan. Toinen kerta toden tai todemman sanoo. Tottakai sitä joskus on tavannut ihmisen, jonka viehättävyydestä ei saa minkäänlaista vihjettä. Ja tietty näin käy myös toisin päin. Sillon ei huvita kummankaan aikaa enempiä tuhlata.

Mutta kuten viimeksi maalailin, niin on erittäin hienoa, kun sitten ihastumista tapahtuu. Varsinkin omassa päässä. Mä tapasin vuodenvaihteessa naisen, joka oli yksinkertaisesti tosi kiva. Me vietettiin aikaa suhteellisen paljon yhdessä vajaan kuukauden verran. En mä nyt aivan myyty ehtinyt niin lyhyessä ajassa olla, mutta sellainen suunta siinä vahvasti oli. Kyseinen mimmi opiskeli ulkomailla, vaikka suomalainen olikin.

Mä olisin ollut valmis jatkamaan suhdetta etänä, kun paluu opiskelumaahan alkoi toisella häämöttää. Olin oikeastaan valmistautunut kysymään, josko meidän pitäisi siirtyä deitti-statuksesta johonkin seuraavan asteeseen. Kuitenkin siinä kävi niin, ettei tunteiden arvioitu (vastakkaisella puolella ) riittävän etähässäköiden ylläpitämiseen. Mua tietenkin harmitti, mutta osasin olla kiitollinen suoruudesta. Ja alkuvaiheessa kun oltiin, niin eihän siinä nyt koko maailma ehtinyt järkkyä. Näh, kyllä mua otti pannuun.

Ensimmäistä kertaa kesti aikaa, ennen kuin loggasin deittipalveluun seuraavan kerran sisälle.

Ja homma jatkuu!

Hetki meni, että sain kirjoittelun taas käyntiin. Toivottavasti ei jää torsoksi uusi lähtö! Tauko oli ehkä seurausta pienestä kyllästymisestä loppuvuonna koko deittailuun. Ja kun siitä sitten vieraantuu, niin hankalaahan on uudestaan aloittaa... Mutta yritetään nyt ainakin.

Väliaikaiseksi jäänyt kyllästyminen nettideitteihin johtui tutusta syystä: tapasin naisen. Jälleen yhden. Kyseinen lyhyt, mutta tapahtumarikas romanssin alkio sai hivenen fiilikset maihin. Pitkästä aikaa oli selkeästi tunteita havaittavissa, mutta vain toiselta puolen. Jouduin tilanteeseen, jossa muutaman tapaamisen jälkeen vaadittiin jo omasta mielestäni liikaa. Haluttiin käytännössä vastausta kysymykseen "aletaanks olee?".
Yritin ostaa aikaa, sillä lämpenen hitaanlaisesti. En ole sitoutumiskammoinen, kait sen menneetkin suhteet jo jotenkin todistaa. Aikaa sain kaksi päivää. En alkanut olee. Ja mulle suututtiin.

Kyseinen episodi sen verran sai miettimään, että mitä mä tuolla teen?? Jos kerran menee pupu pöksyyn, kun sitten joku oikeasti haluaisi mut. Toisaalta ymmärtää, että ei sitä kovin nopeasti halua kellekään toiveita antaa, jos selkeästi toinen laittaa itsensä likoon. Mikähän on oikea aika "alkaa olee"? Kyllä mun mielestä pitäs kuukauden, ehkä parikin pystyä tapailemaan ja kunnolla tutustumaan. Tietty jos kaksisuuntainen liekki leimahtaa nopeammin, niin miks venailla.

Vaikka mieli tuolloin tekikin, niin en ottanut profiilia pois. Mutta tää kirjottelu kärsi :)