Ihmeellinen kylmeneminen

Nää mun kirjottelut alkavat varmaan vaikuttaa valitukselta, kun sisältävät vain epäonnistumisia. Mutta tarkotus on kertoa kokemuksista ja sinkku kun kerran olen, niin onnistumisista ei montaa juttua ole. Hyvällä mielellä näitä kuitenkin kirjottelen. On tässä osaltaan myös jotain terapeuttista.

Sain viestin tän vuoden puolella todella mukavan oloiselta tytöltä. Vaihdeltiin viestejä ja löydettiin yhteinen huumori aika nopeasti. Jotenkin kaikki natsasi jälleen lupaavasti: jutut, tausta, työ, ikä, elmäntilanne, harrastuneisuus ja ulkonäkö (joka väkisin vaikuttaa, ei voi mitään). Ainoa vähemmän osunu juttu liitty sekin vain harrastuksiin. En olisi pystynyt osallistumaan hänen ykkösjuttuunsa erittäin räväkän hevosallergiani vuoksi. Tämä ei kuulemma ollut show-stopper, joten noin viikon viestittelyn jälkeen päätettiin nähdä.

Ekat tärskyt venyivät myöhään yöhön. Meidän piti käydä kävelyllä tms., mutta jumituttiin samaan paikkaan koko illaksi juttelemaan. Niin, tai vaihdettiin me kerran baaria. Joka tapauksessa oli tosi kivaa ja kun molempien jutut naurattaa molempia, niin hyvältä näyttää :) Sain suukonkin illan päätteksi, kun bussille hänet saattelin!

Seuraavat treffit sovittiin tietty lupaavan alun johdosta aika nopeasti. Päätettiin lähteä pidemmälle kävelylenkille. Nyt sitten joudun minä ottamaan syyt niskoille. En tiedä mikä oli, mutta jotenkin ei vain puhetta normaaliin tapaan tullut. Ei siis huvittanut kauheasti jutella...!? Ihmettelin itsekin miksi. Mun teoria on se, että sillon sattu olemaan vaan sellanen päivä. Siihen kun lisää tämän pusuhuulen halun tulla kommentoiduksi (pidemmällä kaavalla) joka lauseen jälkeen, niin reitti oli selvä. Alas.

Me oltiin kaavailtu vielä jotain pientä aktiviteettia kävelyn päätteeksi, mutta ei mistään oltu täysin sovittu. Mä käytin tilaisuutta hyväksi ja halusin lopettaa tärskyt kävelyn päätyttyä. En varmaan olisi siihen kohteliaisuussyistä edes pystynyt, mutta mua oli ehtinyt alkaa jo ärsyttämään koko homma. Mä harvoin ärsyynnyn. Mitä tapahtui? Edelleen painotan, että hän oli kyllä mukava, mutta jokin meni mun päässä pieleen. Hän soitti mulle seuraavana päivänä ja käytiin asia läpi. Hänen sanoin mussa asuu kaksi eri ihmistä, jotka molemmat hän tapasi. Toinen on avoin ja aurinkoinen ja toinen, noh, hiljanen - ehkä jopa passiivis-agressiivinen. Oli kuulemma myös aistinut, että olin ärsyyntynyt.

Ei mulle ennen ollut noin käynyt. Tuon olis varmaan pystynyt vielä jotenkin pelastamaan, mutta en halunnut edes yrittää. Totesimme yhdessä, ettemme enempää toistemme aikaa tuhlaa ja se oli siinä.

Ja sitten asiaan: Wappua, jeee!!!