perjantai 13. huhtikuuta 2012

Mä ihastuin ja lakastuin

Suurin osa treffeistä on ollut yhden tai kahden otoksen mittaisia. Normaalisti en luota omaan arvostelukykyyni niin paljoa, että jättäisin näkyilyn yhteen kertaan. Toinen kerta toden tai todemman sanoo. Tottakai sitä joskus on tavannut ihmisen, jonka viehättävyydestä ei saa minkäänlaista vihjettä. Ja tietty näin käy myös toisin päin. Sillon ei huvita kummankaan aikaa enempiä tuhlata.

Mutta kuten viimeksi maalailin, niin on erittäin hienoa, kun sitten ihastumista tapahtuu. Varsinkin omassa päässä. Mä tapasin vuodenvaihteessa naisen, joka oli yksinkertaisesti tosi kiva. Me vietettiin aikaa suhteellisen paljon yhdessä vajaan kuukauden verran. En mä nyt aivan myyty ehtinyt niin lyhyessä ajassa olla, mutta sellainen suunta siinä vahvasti oli. Kyseinen mimmi opiskeli ulkomailla, vaikka suomalainen olikin.

Mä olisin ollut valmis jatkamaan suhdetta etänä, kun paluu opiskelumaahan alkoi toisella häämöttää. Olin oikeastaan valmistautunut kysymään, josko meidän pitäisi siirtyä deitti-statuksesta johonkin seuraavan asteeseen. Kuitenkin siinä kävi niin, ettei tunteiden arvioitu (vastakkaisella puolella ) riittävän etähässäköiden ylläpitämiseen. Mua tietenkin harmitti, mutta osasin olla kiitollinen suoruudesta. Ja alkuvaiheessa kun oltiin, niin eihän siinä nyt koko maailma ehtinyt järkkyä. Näh, kyllä mua otti pannuun.

Ensimmäistä kertaa kesti aikaa, ennen kuin loggasin deittipalveluun seuraavan kerran sisälle.

3 kommenttia:

  1. Ihastuminen on kyllä hienoa, silloin harvoin kun sitä omassa päässä tapahtuu. Pitää oikein miettiä, milloin olisin viimeksi ollut kunnolla ihastunut... varmaan kesän lopulla 6 vuotta nuorempaan kollegaan, joka oli hänkin lähdössä ulkomaille opiskelemaan :D Mutta kyllä se pitemmän altistuksen vaatii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Altistuminen on hyvä sana! Sitä tarvitaan, tai muuten jää lähdöt aika kevyelle asteelle. Tai ainakaan sen myötä ei nopeasti alkaneenkaan romanssin pääpaino jää yhteen tai kahteen asiaan. Ikäero on muuten myös mielenkiintonen kysymys :)

      Poista
    2. Nettideittailussa on ongelmana mun mielestä nimenomaan altistumisen puute. Se kun vaatii jo aikamoista ponnistusta ja tahdonvoimaa puolin ja toisin, että saa aikaiseksi toiset tai kolmannet treffit. Eikä ole sitten mitään muuta kevyempää tapaa altistua sille toiselle (vrt.kaveripiirissä, harrastuksissa tutustuminen).

      Juu-u, ikäero tosiaan on oma juttunsa. Musta tuntuu, että mun jutut tuntuu lähtevän käyntiin vain jos mies on 10 vuotta vanhempi tai vähintään 3 vuotta nuorempi... :D

      Poista