Treffikeissi II

Olin webin ulottumattomissa lomailemassa viikon, joten siitä pieni tauko tähän kirjotteluun. Teki hyvää ottaa etäisyyttä pk-seudun hulinan lisäksi myös deittailuun, vaikkei se nyt ehkä elämän pääsisältö olekaan. Sai ajatella asioita samalla, kun mökin töllöttimessä pyöri yleisurheilua ja mieli halaji kalalle.

Mieleen tuli ensimmäinen live-tapaamiseni. Oltiin tyypilliseen tapaan vaihdeltu neidin kanssa joitakin viestejä ja jutut tuntuivat synkkaavan.  Kuvien ja taustojen mukaan kaikki oli hyvin vastapelurissa ja hivenen tietty jännitti. Heti ensisilmäyksellä, kun toisemme tunnistimme, tuli mukava olo. Neiti vaikutti olevan (ja oli) kaikkea, sitä, mitä olin profiilitekstien ja viestien perusteella olettanutkin. Treffit olivat helpot. Juteltiin yhdessä mukavassa pubissa muutama tunti. Juttu luisti ja naurettiin yhdessä - aina plussa kun huumoria löytyy. Kysyin homman päätteeksi, josko hän haluaisi tavata uudestaan ja vastaus oli myöntävä.

Vaikka tietysti erilaisuuksia löytyi, niin muutama yhteinen juttukin oli. Leffamaku oli erittäin samanlainen. Seuraavat treffit oli helppo sopia siis leffateatteriin.Käytiin elokuvissa ja sen jälkeen jatkettiin omiin suuntiimme. Asia jäi mietityttämään, sillä leffailtakin oli ihan jees - mikä meni vikaan, kun emme enää olleet yhteyksissä? Itse olen perustellut sitä omalta osaltani sillä, että ruoanlaittoa rakastavana ihmisenä tulevaisuus olisi ollut synkeähkö, kun kyseessä oli erilaisten allergioiden lisäksi myös melko kranttu makuaistikas.

Ei kai tuo voi olla syy...? No toisaalta meitä oli kaksi siinä tilanteessa, eikä hänkään ole pakonomaista tarvetta tuntenut ottaakseen minuun yhteyttä. Mikähän siihen taas on syynä? En halua tietää. Jokatapauksessa homma kuihtui siihen, ettei kumpikaan enää ollut toiseen yhteydessä. Hetkinen, muistan laittaneeni hänelle yhden valjuhkon ja kuivalla huumorilla koristellun viestin vielä, johon hän vastasi - siitäkin on jo monta viikkoa...