Sain jokunen viikko sitten yhteydenoton eräältä mimmiltä. Aloitimme muutamilla viesteillä, jotka tuppasivat aina venymään aika pitkiksi. Olen huomannut, että paras tapa edetä alkuvaiheessa on kirjoitella tarpeeksi pitkiä viestejä. Muutamien pidempien viestien jälkeen siirryimme chattiin. Tässä vaiheessa ensiyhteydenotosta oli kulunut 3-4 päivää ja viestejä vaihdettu muutama per pää.
Chatti oli mielenkiintoinen tapa vaihtaa ajatuksia. Pidin siitä huomattavasti viestittelyä enemmän, sillä toisen oppii hivenen paremmin tuntemaan. Vaikka nämä online-keskustelut ovatkin hauskoja, niin olen kuitenkin mahd. nopean tapaamisen kannalla. Tämä keissi osoitti sen, että mitä enemmän tutustutaan online, sitä enemmän jännittää ja jotenkin paineet kasvaa. No ei me nyt hirveän hyvin ehditty tutustumaan ennen ekoja treffejä. Viestittelyssä tulee infoa jne, mutta mun mielestä se on toisarvosta. Eikö alkuvaiheessa yleensä ihastuta pieniin eleisiin, ilmeisiin puhetyyliin, silmiin, asenteisiin jne., jotka siis paljastuvat vasta tapaamisessa? Olisi outoa ihastua toiseen siksi, että hänellä on koira, harrastaa zumbaa tai pitää matkailusta. En minä.
Treffit menivät ihan ok. Ne venyivätkin normia pidemmiksi. Yleensä aikaa kuluu ensitreffeillä 1,5-2 h, ja meillä keskustelua riitti 4 tunniksi. Jotenkin jäi silti valju olo. Keskustelu oli hyvää, mutta ne kliseiset kipinät loistivat poissaolollaan. Tämä ei ole eka kerta mulle, kun näin käy. Onkohan vika minussa? Analyseerasin yhdessä vaiheessa, että olen hidas lämpenemään, enkä pysty heittäytymään tunnetasolla kovin nopeasti mihinkään. Exienkin kanssa vaati jonkin aikaa altistumista, ennen kuin homma pääsi käyntiin.
Sovimme näkevämme uudestaan ja muutaman päivän jälkeen soittelimmekin. Emme kuitenkaan meinanneet millään keksiä, mihin mentäisiin. Lopulta löysimme ratkaisun. Tämä 'nihkeys' jäi häiritsemään minua. Jos todella haluamme toisemme taas nähdä, ei se paikasta pitäisi kiinni jäädä... Päivä soiton jälkeen ja päivää ennen 2. treffejä minun oli pakko soittaa hänelle ja perua koko homma. Hän oli kanssani samaa mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti